perjantai 14. helmikuuta 2014

München (2005)

Ohjaus: Steven Spielberg

★★★☆☆ 


Münchenin kesäolympialaisten juhlavaihtui kesken kilpailuiden koko maailmaa ravistelleeseen järkytykseen kesällä 1972. Palestiinalaisen terroristijärjestön Mustan syyskuun hyökkäys olympiakylään johti yhdentoista israelilaisurheilijan kuolemaan.


Steven Spielbergin aikuistuotantoon laskettavaa elokuvaa voi lähestyä useasta näkökulmasta, mutta huonoin ei varmaankaan ole ottaa sitä amerikanjuutalaisen älymystön puheenvuorona pitkään jatkuneeseen vihanpitoon. Suomessa se tarjoaa vastapainoa marttyyrikuolemaan valmistautuvista itsemurhapommittajista kertovaan palestiinalaisen Hany Abu Assadin elokuvaan Paradise Now (2003).

Olympiavuodesta alkava München (2005) kertoo varsinaisesti syksyn tragedian jälkeisistä tapahtumista.Golda Meir istuu Israelin pääministerinä ja kokoaa huippusalaisen erikoisryhmän.

Pääministerin entisen henkivartijan vastuulleen ottaman joukon tehtävänä on paikantaa syylliset ja murhata heidät ilman oikeudenkäyntiä. Terroristien paikantamiseksi tarvitaan tietoa ja informaation saamiseksi tietysti rahaa. Maanalaisen armeijan moraaliton missio lyö leimansa myös tappajiinsa, jotka joutuvat jättämään perheensä ja ystävänsä määräämättömäksi ajaksi.

Kummankin osapuolen motiiveja, tavoitteita ja virheitä kuuntelemaan tarjoutuva ohjaaja myöntää viisaasti, ettei Israelkaan saavuta haluamaansa väkivallalla. Surmatut johtajat korvataan vielä häikäilemättömämmillä seuraajilla, joita suorittavan portaan uskonsotilaat tottelevat sokeasti.

Puolueellisuus paljastuu yksityiskohdissa. Spielbergin perisynti silotella luonnekuvia venyy valheellisuuteen asti esimerkiksi kohtauksessa, jossa juutalaiset ammattimurhaajat suojelevat sivullista arabityttöä tai kun heidän pomonsa vaalii aviomiehen vihkivalaansa.

Poliittisen tositapauksen virittäminen jännityselokuvan muottiin ei vielä sinänsä ole ongelma, mutta yksi-ilmeinen juoni edellyttäisi painostavampaa atmosfääriä. Kostamisen umpikujaa heijasteleva ylipitkä teos päättyy kuitenkin puhuttelevaan, ihanteensa menettäneen päähenkilön taustalle jäävään hyiseen näkymään. Pilviä kohti kurottavat kaksoistornit muistuttavat kaiken tuhoavan noidankehän voimasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti