Ohjaus: Santiago Amigorena
★☆☆☆☆
Syyskuun 11. päivän terrori-iskun syitä ja seuraamuksia ovat puntaroineet valkokankailla draamamammutit, dokufiktiot ja löyhemmin salahankkeeseen kytkeytyvät poliittiset trillerit.
Post coitum animal tristen (1997) käsikirjoittajana muistettavan argentiinalaisenSantiago Amigorenan esikoisohjaus käyttää terroristien mustaamaa vuorokautta vain horisontissa siintävänä maamerkkinä, jonka tarkoituksena on antaa elokuvalle aivan erityistä murheellisuutta säteilevä ilmapiirinsä.
Ranskalaisten rahoittama filmi kertoo tyttärensä kymmenen vuotta sitten jättäneestä CIA-agentista, joka on sittemmin perustanut uuden perheen toisella mantereella. Mies saattaa adoptiopoikansa ja biologisen perillisensä yhteen ainoana toiveenaan saada tavata tyttärensä ja selittää hänelle katoamisensa.
Kohtaaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä tulenarkaa tietoa tulevasta pörssiromahduksesta tietävän agentin jäljillä on tuimailmeinen tappaja, jonka eksyttämisessä ranskalainen naisagentti haluaa auttaa.
Mikäli juoni kuulostaa tähän kirjattuna perin erikoiselta keitokselta, joutuu ikävä kyllä varmentamaan, että se on sitä etenkin suurella kankaalla. Ohjaajan tavoitteena on ilmeisesti ollut peilata itseään isompien prosessien pyörteisiin joutuneiden ihmisten pyristelyä salamurhaajien, valtion agenttien ja yön varjoissa operoivien hämärämiesten mittelyissä, mutta teoksen henkilöohjaus on todella säälittävää.
Niinpä miehen aikuiset lapset kuittaavat näkemänsä murhat olankohautuksella, kiinnostuvat eroottisesti toisistaan ja pitävät kujanjuoksua mukavana syysseikkailuna.
Ellei Muutama päivä syyskuussa (2006) olisi kerännyt näyttelijöikseen eräitä vanhan ja uuden mantereen luotetuimpia luonnenäyttelijöitä, elokuvalla ei olisi mitään asiaa Suomen teatterilevitykseen. Coen-veljesten profiiliesiintyjä John Turturro on sentään ymmärtänyt, ettei jutussa ole päätä eikä häntää ja näyttelee sitten sen mukaisesti yli.
Ranskalaisten rahoittama filmi kertoo tyttärensä kymmenen vuotta sitten jättäneestä CIA-agentista, joka on sittemmin perustanut uuden perheen toisella mantereella. Mies saattaa adoptiopoikansa ja biologisen perillisensä yhteen ainoana toiveenaan saada tavata tyttärensä ja selittää hänelle katoamisensa.
Kohtaaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä tulenarkaa tietoa tulevasta pörssiromahduksesta tietävän agentin jäljillä on tuimailmeinen tappaja, jonka eksyttämisessä ranskalainen naisagentti haluaa auttaa.
Mikäli juoni kuulostaa tähän kirjattuna perin erikoiselta keitokselta, joutuu ikävä kyllä varmentamaan, että se on sitä etenkin suurella kankaalla. Ohjaajan tavoitteena on ilmeisesti ollut peilata itseään isompien prosessien pyörteisiin joutuneiden ihmisten pyristelyä salamurhaajien, valtion agenttien ja yön varjoissa operoivien hämärämiesten mittelyissä, mutta teoksen henkilöohjaus on todella säälittävää.
Niinpä miehen aikuiset lapset kuittaavat näkemänsä murhat olankohautuksella, kiinnostuvat eroottisesti toisistaan ja pitävät kujanjuoksua mukavana syysseikkailuna.
Ellei Muutama päivä syyskuussa (2006) olisi kerännyt näyttelijöikseen eräitä vanhan ja uuden mantereen luotetuimpia luonnenäyttelijöitä, elokuvalla ei olisi mitään asiaa Suomen teatterilevitykseen. Coen-veljesten profiiliesiintyjä John Turturro on sentään ymmärtänyt, ettei jutussa ole päätä eikä häntää ja näyttelee sitten sen mukaisesti yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti