Ohjaus: Joel Schumacher
★☆☆☆☆
Kun havaitsee elokuvan anastaneen ideansa kahdesta niinkin hienosta ohjaustyöstä kuin Darren Aronofskyn Piistä (1998) ja Brad Andersonin Koneenkäyttäjästä(2003), toivoo tietysti samalla, että jälki olisi yhtä tasokasta.
Joel Schumacherin filmissä Numero 23 (2007) juoni karkaa ohjaajan käsistä jo ensimmäisen kelan aikana, kun hän ei kykene luomaan ainuttakaan uskottavaa henkilöhahmoa tai heidän luonnettaan avaavia otoksia.
Ymmärrän hyvin, että Jim Carreyn kaltaista koomikkoa kiinnostavat juuri tällaiset skenaariot, jotka sinänsä antavat mahdollisuuden irrottautua pölkkypäisestä huumoriakrobatiasta.
Näyttelijän ilmaisuskaala vain on tavattoman kapea, eikä Carrey millään taivu syntiseksi, ympäristönsä jokaista asiaa kyseenalaistavaksi maanikoksi.
Ennen kaikkea filmin ongelmat ovat silti käsikirjoituksellisia. Alkutekstien alla välähtävät numerot 2 ja 3 vihjaavat katsojalle maailmankaikkeuden tapahtumien linkittyvän numeroparin ympärille. Kun koirarankkurina työskentelevä päähenkilö sitten saa vaimoltaan syntymäpäivälahjaksi salaperäisen Topsy Krettsin kirjoittaman murhaopuksen, päättelee mies lukujen taustoja avaavan teoksen kertovan hänestä itsestään.
Omiin tutkimuksiinsa uppoutuvan sairastapauksen käänteitä ohjaaja Schumacher kuvittaa pahaenteisillä mustilla varjoilla ja valkaistuilla kasvoilla. Tämä luo filmiin sarjakuvamaista tyylittelyä, jolla ei ole mitään tekemistä ihmismielen patoutumiin kurkottavan sisällön kanssa. Substanssin ja keinojen välinen kuilu onkin valtava, minkä ohjaajakin on tainnut huomata pikakelatessaan skenaarion naurettavimmat selittelyt.
Mojovat yllätyskäänteet, pelastumiset ja katumusharjoitukset Numero 23 ohjelmoi kuluneen kaavamaisesti tarjoamatta väristyksiä kaipaavalle yleisölleen ainuttakaan alitajunnallista arvoitusta. Kyse on syyllisyydestä, mutta niin teennäisestä, että numeroiden soisi listivän koko perheen.
Ymmärrän hyvin, että Jim Carreyn kaltaista koomikkoa kiinnostavat juuri tällaiset skenaariot, jotka sinänsä antavat mahdollisuuden irrottautua pölkkypäisestä huumoriakrobatiasta.
Näyttelijän ilmaisuskaala vain on tavattoman kapea, eikä Carrey millään taivu syntiseksi, ympäristönsä jokaista asiaa kyseenalaistavaksi maanikoksi.
Ennen kaikkea filmin ongelmat ovat silti käsikirjoituksellisia. Alkutekstien alla välähtävät numerot 2 ja 3 vihjaavat katsojalle maailmankaikkeuden tapahtumien linkittyvän numeroparin ympärille. Kun koirarankkurina työskentelevä päähenkilö sitten saa vaimoltaan syntymäpäivälahjaksi salaperäisen Topsy Krettsin kirjoittaman murhaopuksen, päättelee mies lukujen taustoja avaavan teoksen kertovan hänestä itsestään.
Omiin tutkimuksiinsa uppoutuvan sairastapauksen käänteitä ohjaaja Schumacher kuvittaa pahaenteisillä mustilla varjoilla ja valkaistuilla kasvoilla. Tämä luo filmiin sarjakuvamaista tyylittelyä, jolla ei ole mitään tekemistä ihmismielen patoutumiin kurkottavan sisällön kanssa. Substanssin ja keinojen välinen kuilu onkin valtava, minkä ohjaajakin on tainnut huomata pikakelatessaan skenaarion naurettavimmat selittelyt.
Mojovat yllätyskäänteet, pelastumiset ja katumusharjoitukset Numero 23 ohjelmoi kuluneen kaavamaisesti tarjoamatta väristyksiä kaipaavalle yleisölleen ainuttakaan alitajunnallista arvoitusta. Kyse on syyllisyydestä, mutta niin teennäisestä, että numeroiden soisi listivän koko perheen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti