maanantai 17. helmikuuta 2014

Pianisti (2002)

Ohjaus: Roman Polanski
★★☆☆☆ 
Yhdysvaltain elokuva-akatemia palkitsi Pianistin (2002) vuoden parhaan ohjauksen Oscar-patsaalla vaikutusvaltaisen amerikanjuutalaisen yhteisön myötävaikutuksella. Yksi teoksen roolihenkilöistäkin esittää omien tukemisen vaatimuksen; amerikanjuutalaisten pankkiirien olisi pitänyt pakottaa Yhdysvallat toiseen maailmansotaan, ennen kuin japanilaiset tekivät sen heidän puolestaan.
Keväällä 2002 Roman Polanskin ohjaustyölle oli jo myönnetty Cannesin elokuvajuhlien Kultainen palmu ansioituneen ohjaajan pitkän uran kruunuksi.
Totta kai puolalaisen pianistin, 88-vuotiaana vuonna 2000 menehtyneen Władysław Szpilmanin tarina on koskettava. Saksalaisten joukkojen vyöryessä Varsovan kaduille toisen maailmansodan aattona juutalaisten elämää rajoitetaan monilla nöyryyttävillä päätöksillä; aluksi ravintolat sulkevat heiltä ovensa ja heidät pakotetaan kantamaan ristin merkkiä rotunsa symbolina, sitten juutalaiset eristetään muurin taakse olosuhteiltaan kurjaan ghettoon ja lopulta heidät rahdataan junilla keskitysleirien kaasukammioihin.
Szpilman pelastuu kuljetukselta viime hetkellä ja viettää kolme vuotta piileskellen apua antaneiden ihmisten asunnoissa, hylätyssä sairaalassa ja luhistuneissa rakennuksissa ennen venäläisten tuloa kaupunkiin.
Polanski haluaa näyttää, kuinka sattumanvaraista kuolema sodassa on. Hyviä ja pahoja ihmisiä löytyy niin juutalaisista, saksalaisista kuin puolalaisistakin. Sodan ainoita voittajia ovat poikkeusoloja ja heikompien hätää hyödyntävät keinottelijat. Ylevöittävä taide merkitsee ohjaajalle etniset, poliittiset ja ideologiset rajat ylittävää kieltä, johon syventymällä vihollisiksi ajetut yksilöt voivat ylittää ennakkoluulonsa ja säilyttää ihmisyytensä.

Asettumalla tapahtumia etäältä pälyilevän muusikon näkökulmaan sota näyttäytyy absurdina näytelmänä, jota viattomat ovat pakotettuja seuraamaan, kuka mistäkin rotanloukusta. 
Silti stereotyyppisiä hahmoja ja karkeita kliseitä sisältävä elokuva ei saa riutuneen pianistin sisäisestä elämästä paljoakaan irti edes silloin, kun hän on lukittuna kuukausia yhteen ainoaan huoneeseen. Kokonaisuutta ilmentää Polanskin myöhäistuotannolle tyypillinen pelkkä muodollinen pätevyys. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti