tiistai 18. helmikuuta 2014

Rakkautta ennen auringonlaskua (2004)

Ohjaus: Richard Linklater
★★★★☆ 
Edellisellä vuosikymmenellä mainetta hankkineista riippumattomista amerikkalais-ohjaajista osa on juuttunut marginaaliin tai hukkunut Hollywoodin massatuotantoihin. Onnen (1998) ohjaaja Todd Solondz on sentään pitäytynyt omalla tinkimättömän ivallisella linjallaan, joka kiittää vähemmän kohteliaasti populaarikulttuurin tarjouksille.
Ennen Solondzia riippumattoman amerikkalaiselokuvan juhlituin nimi oli Richard Linklater, jonka esikoiselokuvaa Slacker (1991) monet pitävät amerikkalaisen marginaalielokuvan pelastajana.
Muutamaa vuotta myöhemmin Linklater nousi maailmanlaajuiseksi ohjaaja-tähdeksi runollisella ajelehtimisnovellillaan Rakkautta ennen aamua (1995), joka palkittiin Berliinissä parhaasta ohjauksesta. Kaikkia hänen teoksiaan yhdistää nuoren sukupolven ymmärrys sekä henkilöjen haluttomuus sitoutua ylhäältä annettuihin normeihin.
Rakkautta ennen auringonlaskua (2004) on jatko-osa yhdeksän vuoden takaiselle suosikkielokuvalle. Siinä ohjaaja antaa toivoa uuden aallon perinnöstä kumpuavalle elokuvaperinteelle, jossa lavastamaton ympäristö sekä teeskentelemättömät roolihenkilöt lyövät kättä. Teos on kitkeränsuloinen tilitys menneisyyden arvista, joita vuosien tuomat uudet kokemukset eivät ole onnistuneet parantamaan.
Ensimmäisessä osassa Eurooppaa kiertänyt nuori amerikkalaispoika kohtasi Wienin kulttuurimaisemissa ranskalaistytön, jonka kanssa kirjailijanalku vietti vuorokauden mittaisen taipaleen ennen auringonnousua. Toisistaan humaltuneet nuoret sopivat tapaavansa muutamaa kuukautta myöhemmin ja tästä asetelmasta käynnistyy seuraajan tarina.
Siinä Pariisissa kirjaansa mainostava, jo keski-iän saavuttanut amerikkalaismies tapaa haastattelutilaisuutensa päätteeksi samaisen naisen, jonka kanssa hän jakoi nuoren idealisminsa. Rakkautta ennen auringonlaskua todistaa ohjaajan säilyttäneen pakottoman otteensa nyt jo asemiinsa jämähtäneisiin henkilöihinsä. Seuraaja ei ole yhtä tuore kuin edeltäjänsä, mutta miten se voisikaan tai miten sen tulisikaan, sillä rakkaustarinan keskiössä eivät ole enää unelmoivat nuoret vaan elämässään kompromisseihin pakosta suostuneet aikuiset.
Linklater liikkuu Pariisin kahviloissa ja kävelykaduilla yhtä viehättävästi kuin Wienin yössä, paljastaen hiljalleen päähenkilöidensä naamioiden takaa esiin työntyvät turhautumat. Pääparista kumpaankin vuosien takainen kohtaaminen on jättänyt jälkensä, joita he koittavat kätkeä iloisen rupattelun sanahelinään.
Tätä palapelin kasautumista ohjaaja kuvaa hienovaraisen osoittelematta. Arkisen ilmaisun jokapäiväisyys vain korostaa asetelman yleispätevyyttä ja muistuttaa hahmojensa toimien olevan esimerkkejä meitä kaikkia rasittavista kompromisseista, jotka aikuiseen vastuullisuuteen niin erottamattomasti kuuluvat. Silti elokuva ei hylkää unelmoijiaan tai hymyile heidän haaveilleen, vaan vihjaa rohkeasti, ettei suunnanmuutos ole koskaan myöhäistä.
Hetkeä korostavana teoksena Rakkautta ennen auringonlaskua kohoaa nuoruuden toivoa ja aikuisuuden tasapäisyyttä punnitsevaksi teokseksi, jolle riittää varovainen viittaus mahdollisuuteen toteuttaa menneisyyden haaveet.
Reaaliaikaisen elokuvan epätavallinen kerronta tukee teoksen tematiikkaa, sillä aika käy kirjaimellisesti päähenkilöiden unelmia vastaan. Ohjaaja asettaa katsojan todistamaan minuuttien kulumista tunnelman kiristyessä sitä tiiviimmäksi mitä useammin henkilöt havaitsevat ajankulun ja viivyttelevät päätöstään.
Tunnelmassa väreilevän itsepetoksen ja eroottisuuden osoittamiseen elokuva ei tarvitse lainkaan seksiä tai vauhdikkaita käänteitä, vaan puheensorinan takaa hiljaisuudesta ja katseista paljastuvat todelliset tunteet kertovat päähenkilöjen tilasta. Väistämättä edessä olevan lähdön odotus tarttuu katsojaan ja purkautuu tyhjentävällä tavalla Julie Delpyn vastahakoisesti esittämässä kitaran säestämässä lauluesityksessä, jonka jälkeen kentällä seisovan lentokoneen aikataulut vaikuttavat täydellisen epäolennaisilta.
En olisi yllättynyt, mikäli täyteläisiin luonnekuviin panostava hieno sarja saisi kolmannen edustajansa joskus tulevaisuudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti