Ohjaus: Mike Newell
★☆☆☆☆
Tuntematta elokuvan tuotantovaiheita vaikuttaa täysin käsittämättömältä, ettäGabriel Garcia Marquezin lavea romaani on saanut ohjaajakseen englantilaisenMike Newellin, jonka kapea osaaminen kattaa todistetusti vain kuivan brittihuumorin rytmittämisen.
Vaikeasti elokuvan kielelle taipuvan kolumbialaiskirjailijan syvämietteisyys vaatii persoonallisen äänen omaavaa filmatisoijaa, joka nimenomaan ei pyri muuttamaan opusta kuviksi vaan haluaa löytää kokonaisuudesta hänen omaa taiteilijansieluaan koskettavan ytimen.
Newellin ulkokultainen teos alleviivaa vertauksiaan ja juonenkäänteitään, muistaen toistaa kaikkein tärkeimmät osuudet peräti kahteen kertaan, jotta asia varmasti ymmärretään.
Rakkautta koleran aikaan (2007) kertoo lihan värinälle elämänsä omistavan köyhän telegrafistin kuolemattomasta intohimosta moukkamaisen muulikauppiaan kauniiseen tyttäreeseen, joka isänsä vaatimuksesta solmii avioliiton rikkaan lääkärin kanssa. Vasta tohtorin kuoleman jälkeen viisikymmentä vuotta myöhemmin jokilaivayhtiön johtoon kohonnut lemmensairas nautiskelija saa uuden tilaisuuden valittunsa kanssa.
Newellin hengettömässä ohjauksessa näyttelijät taikovat esiin paperisia hahmoja, joiden suusta Marquezin runollisfilosofiset mietteet rakkauden poltteesta valuvat onttoina puhekuplina.
Tavoitteena ollut tunteiden puhtauteen luottava kohtaloeepos luiskahtaa hiostavissa olosuhteissa silkaksi elokuvan muotoon venytetyksi saippuaoopperaksi.
Vaikeasti elokuvan kielelle taipuvan kolumbialaiskirjailijan syvämietteisyys vaatii persoonallisen äänen omaavaa filmatisoijaa, joka nimenomaan ei pyri muuttamaan opusta kuviksi vaan haluaa löytää kokonaisuudesta hänen omaa taiteilijansieluaan koskettavan ytimen.
Newellin ulkokultainen teos alleviivaa vertauksiaan ja juonenkäänteitään, muistaen toistaa kaikkein tärkeimmät osuudet peräti kahteen kertaan, jotta asia varmasti ymmärretään.
Rakkautta koleran aikaan (2007) kertoo lihan värinälle elämänsä omistavan köyhän telegrafistin kuolemattomasta intohimosta moukkamaisen muulikauppiaan kauniiseen tyttäreeseen, joka isänsä vaatimuksesta solmii avioliiton rikkaan lääkärin kanssa. Vasta tohtorin kuoleman jälkeen viisikymmentä vuotta myöhemmin jokilaivayhtiön johtoon kohonnut lemmensairas nautiskelija saa uuden tilaisuuden valittunsa kanssa.
Newellin hengettömässä ohjauksessa näyttelijät taikovat esiin paperisia hahmoja, joiden suusta Marquezin runollisfilosofiset mietteet rakkauden poltteesta valuvat onttoina puhekuplina.
Tavoitteena ollut tunteiden puhtauteen luottava kohtaloeepos luiskahtaa hiostavissa olosuhteissa silkaksi elokuvan muotoon venytetyksi saippuaoopperaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti