tiistai 18. helmikuuta 2014

Ryöstö (2001)

Ohjaus: David Mamet
★★★☆☆
Näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja David Mamet tuskin häiriintyy siitä kritiikistä, joka harmittelee hänen ohjaustöidensä visuaalisia puutteita. Monipuolinen taiteilija tihentää tunnelmia myös elokuvissaan täyteläisellä dialogilla ja avainkohtausten tarkalla ajoittamisella.
Parhaimmillaan Mametin teokset ovat psykologisina pudotuskamppailuina, joista voittajina selviävät vain viekkaimmat kuten Pelin hengessä (1987) ja Espanjalaisessa vangissa (1997).
Studiokauden lajityyppien klassisia linjoja mieluusti noudattavana ohjaajana Mamet on myös ahtaiden raamiensa vanki. Koska hänen kykynsä ohjaajana eivät vastaa hänen lahjojaan mutkikkaita juonia työstävänä skenaristina, jämähtävät kioskikirjallisuutta mukailevat yksioikoiset tarinat heikoimmillaan luvattoman mekaanisiksi poljennoiksi.
Ryöstössä (2001) asetelma on tuhannesti koluttu. Herrasmiesvarkaan ja tämän nuoren vaimon johtama joukkio suorittaa mahdottomia ryöstökeikkoja, joista viimeisimpään tulee mukaan kultaharkkolastia tavoittelevan gangsteripomon typerä sukulaispoika. Jokainen haluaa pelata kumppaninsa ulos saaliinjaosta.
Elokuvan viehätys riippuu täysin katsojan asenteesta; miten hän suhtautuu tapahtumat toistuvasti nurin niskoin pyöräyttävään hämäämiseen. Mamet on aina askeleen edellä yleisöään ja valmiina heittämään säkistään uuden huijauksen kaikkien äimisteltäväksi.
Niinpä henkilöiden perimmäiset motiivit säilyvät tuntemattomina viimeisiin hetkiin asti, mikä tietysti lisää arvoituksen kiehtovuutta, mutta jättää roolihahmot tarinan ulkoisen juoksutuksen jalkoihin. Mustasta elokuvasta kumpuava näkemys ihmisten pohjattomasta ahneudesta kaipaisi tuekseen myös persoonallisempaa erittelyä.

Ryöstö syöttää tahallisen paksua pajunköyttä kuten amerikkalaiset kilpailijansa, mutta erottuu selkeästi edukseen valtavirran rymistelyä välttelevällä kerronnallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti