keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Zodiac (2007)

Ohjaus: David Fincher
★★☆☆☆
Homoseksuaalilla amerikkalaiskirjailijalla Truman Capotella on mutkan kautta kaartava yhteys niinikään yhdysvaltalaisen David Fincherin uusimpaan ohjaustyöhön. Huumeiden ja alkoholin aiheuttamiin kompikaatioihin kuolleen kirjailijan viimeiseksi teokseksi jäänyt Kylmäverisesti aurasi nimittäin uuden haaran romaanikirjallisuuteen ja sitä alettiin kutsua dokumenttiromaaniksi (engl. non-fiction novel). 
Vuonna 1966 ilmestynyt opus kertoo seikkaperäisesti seitsemän vuotta aiemmin edenneestä tapahtumasarjasta, jossa kaksi ryöväriä murhasi suuren saaliin luulossaClutterin maanviljelijäperheen Kansasin maaseudulla ja tuli hirtetyksi vuonna 1965. Tiettävästi tekoprosessi suisti Capoten muutoinkin vauhdikkaan elämän täydellisesti raiteiltaan, eikä hän koskaan palautunut työkykyiseksi.

Richard Brooks ohjasi kirjasta tuoreeltaan yhtäläisen tarkan filmiversion (1967), jossa kylmän viileästi taltioidaan todellisuudesta vieraantuneiden surmaajien epätoivoiset ratkaisut virkavallan hoitaessa oman ruotunsa.

Zodiac (2007) on sukua näille teoksille paitsi tyyllisesti myös sisällöllisesti. Sitä voinee kutsua dokumentaariseksi fiktioelokuvaksi, koska se samoin ratkaisuin ja painotuksin seuraa erään toimintaketjun kulkua ensimmäisistä tiedoista aina kuoleman vihoviimeiseen pysäkkiin.

Näiden pisteiden välinen etäisyys on tässä elokuvassa melkein kolme tuntia, mitä uskaltaa pitää tarkoituksellisena temaattisena tehokeinona, eikä vain osoituksena ohjaajan kehnosta punakynästä.

Murhaaja Pohjois-Kaliforniassa

Zodiac on jo toinen sarjamurhaajasta kertova elokuva, jossa David Fincherpaneutuu koko tarmollaan kasvottoman kostajan ja häntä metsästävän virkavallan väliseen ajojahtiin.

Tällä kertaa kyse on Pohjois-Kaliforniaa 1960- ja 1970 -luvuilla terrorisoineesta tappajasta, jonka otsakkeen mukainen nimi tuli kirjeistä, joita hän lähetti paikallisiin sanomalehtiin. Niihin tämä ainakin viisi ihmistä, mutta mahdollisesti useampiakin surmannut rikollinen liitti salakieltä olevia kryptogrammeja, joista vain muutama onnistuttiin ratkomaan. Kryptogrammeissa Zodiac kuvasi motiivejaan ja ilmoitti tekemisistään.

Vaikka Fincherin kaikki elokuvat ovatkin joko tarkasti rajattuihin tiloihin tai yksilön murtumisiin paneutuvia ohjaustöitä, on niiden lavea ja paljastava valokeila ulottunut ennen kaikkea yhteiskunnan mustiin likaviemäreihin. Alien 3 (1992) on vertaus koko sivilisaation tuhoutumisesta, Seitsemän (1995) lamakauden yhteenveto, Fight Club (1999) nihilistinen tuomiopäiväteos ja jopa Hitchcock-pastissilta ensi silmäykseltä vaikuttava Panic Room (2002) sisältää houkuttelevia maailman- ja sisäpoliittisia vihjeitä.

Osittain siksi Zodiac on pettymys, koska teos ei avaa lainkaan näkymää persoonattoman sarjamurhaajan synnyttäneeseen yhteisöön ja sen olennaisiin kehityskaariin. Seuratessaan tähtitoimittajan, sarjakuvapiirtäjän ja etsivien hidasta, hetkittäisiä läpimurtoja ja taas umpikujia sisältävää poliisintyötä kunkin näkökulmasta elokuva saavuttaa kenties realistisimman kuvauksen etsinnöistä, mitä valkokankaalla on nähty, mutta puuduttavuuden tunteelta sen on vaikea katsojaa säästää.

Muutoinkin ohjaaja joutuu huomaamaan, ettei elokuva toimi kirjallisuuden tavoin. Henkilöiden luetellessa jutun todisteita, löytöjä, nimiä ja vihjeitä kohtaus toisensa jälkeen joutuu kaikkein tarkkaavaisinkin mahdottoman eteen. Kirjan voi aina sulkea tai lukija voi palata edelliselle sivulle kerratakseen tilanteen, mutta teattereissa tällaista ei pysty suorittamaan. Niinpä vain toisto korjaa epäkohtaa.

Lähes väkivallaton teos

Aihepiiri ja David Fincherin näkemykset huomioiden voi Zodiacin todeta olevan hämmästyttävän väkivallaton ohjaustyö. Tämä vain todistaa sen, mikä on aina ollut muille kuin hurskastelijoille selvää, ettei ohjaajan tavoitteena ole koskaan ollut itsetarkoituksellinen ja keikaroiva verellä mässäily. Kun inhottavia kuvia esiintyy, ne kumpuavat aiheen lohduttomuudesta.

Filmin ohueksi teemaksi kohoaa hiljalleen pakkomielteisyys, kun ratkaisematon arvoitus tuhoaa kaikkien osallisten elämän. Tämä ankea linjaus edustaa fincheriläisyyttä puhtaimmillaan, mutta teoksen kokonaisvision löysyyttä ei sillä vielä kiristetä.

Zodiac jää hahmojensa lailla koukkuun faktoihin ja yksityiskohtiin, joita näperrellessä maailma jatkaa kulkuaan ja teos polkee paikallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti