torstai 20. helmikuuta 2014

Sidottu (2005)

Ohjaus: John Maubury
★★★☆☆
Kokeellisia elokuvia ja musiikkivideoita pari vuosikymmentä valmistaneen englantilaisen John Mayburyn debyytti pitkän elokuvan ohjaksissa herätti paljon porua edellisen vuosikymmenen lopulla.
Muotokuva maalari Francis Baconista hylki viihteen peruskaavoja sen verran täydellisesti, ettei perikunta suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön elokuvan aikaansaamiseksi.
Rakkaus on paholainen (1998) ja pitkään kypsytelty Sidottu (2005) tuovat surrealistiset painajaiset katsojan koettaviksi alitajunnasta purkautuvilla ryöpsähdyksillä.
Persianlahden sotarintamalta käynnistyvässä tarinassa vaikeasti päähän haavoittunut mies palaa henkisesti järkyttyneenä kotimaahansa. Kodittomana irtolaisena muistihäiriöinen veteraani auttaa tienposkeen tuupertunutta naista ja tämän tytärtä, mutta osoittautuu pian selittämättömän väkivallanteon oivaksi syntipukiksi.
Syyntakeettomana tuomittu mies suljetaan syrjäiseen mielisairaalaan, jossa laitosta johtava lääkäri paljastuu ihmiskokeita mestaroivaksi puoskariksi. Äärimmäisistä kurituskeinoista hoitoa etsivä tohtori sulkee lääkehoureiset potilaansa pakkopaidoissa ruumishuoneen koppeihin, missä paniikki valtaa mielen ja lähettää kokijan toiseen todellisuuteen.
Instituutiot eivät pelasta ketään, koska niille on tärkeämpää lujittaa järjestelmän asemaa yksilöiden tahdonlujuutta horjuttamalla. Hirviömäinen leikittely sairailla tarvitsee silti täydentäjäkseen pienimuotoisesti ja vähin elein kuvatun rakkaustarinan, joka tarjoaa mahdollisuuden punnita maailmaa ohjaavien vastakohtien painoarvoa.
Vinksahtaneilla kuvakulmilla ja tiukoilla lähikuvilla ohjaaja porautuu pään sisälle tutkimaan klaustrofobisia houreita, jotka henkilöiden keskinäisen avunannon seurauksena tiivistyvät kuulaan optimistiksi tuokioiksi pessimismin ja piittaamattomuuden tahraamissa ajan ja tilan risteämissä.
Kohtaloa vastaan taisteleminen saattaa paljastua toivottomaksi kuolinkamppailuksi, mutta joskus ajan armottomuus muistuttaa lempeämmästä puolestaan, kun elokuva astuu taas metafyysiseen ulottuvuuteensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti