Ohjaus: Ethan ja Joel Coen
★★★☆☆
Yhdysvalloissa valmistetaan runsaasti oikeussaliin sijoittuvia televisiosarjoja ja elokuvia varmaankin syystä, että sikäläinen maallikkojuryjärjestelmä on kaikkine puutteineenkin lähinnä demokraattisten ihanteiden ydintä ja ainoa laatuaan maailmassa. Ainakin amerikkalaiset mielellään kuvittelevat niin.
Kaikki ovat teoriassa samalla viivalla syyllisyyttä tai syyttömyyttä punnittaessa, vaikka käytäntö merkitseekin usein aivan muuta esimerkiksi taloudellisista, poliittisista tai rodullisista lähtökohdista riippuen. Niinpä onkin usein makuasia, ketkä oikeastaan ovat syyllisiä tai syyttömiä, sankareita tai konnia, lakimiehiä tai rikollisia.
Ethan ja Joel Coen lähestyvätkin tätä metkuilijoiden maailmaa farssin itsestään selvänä näyttämönä. Voittamaton avioerojuristi onnistuu viemään mahtavat korvaukset todistettavasti petetyksi tulleelta aviovaimolta, koska pystyy lakituvassa osoittamaan nuoren rouvan rikkaita papparaisia höynäyttäväksi onnenonkijaksi, jonka silmissä siintävät vain ukkojen varat.
Tästä sisuuntunut huijarinainen päättää tasata tilit luirun lakimiehen kanssa ja ilmestyy tämän toimistolle uuden siipan napattuaan.
Sietämätöntä julmuutta (2003) irvailee juppien ja pyrkyrien silmittömälle ahneudelle ja oveluudelle kääriä tuohta mitä hämärämmillä suunnitelmilla ja pilkunviilauksilla. Heidän roolipeleissään tunteet ja sanat ovat vain välineitä huijata heikompaa eikä mikään ole niin kovaa valuuttaa kuin mustaa valkoisella olevat avioehdot.
Itsenäisinä taiteilijoina pari vuosikymmentä taivaltaneet veljekset suostuivat tässä projektissa ensimmäisen kerran muiden rengeiksi, vaikka he pääsivätkin painamaan leimansa satiirin käsikirjoitukseen. Todennäköisesti moninaiset sivuhenkilöt leväperäisine piirteineen ovat jääneet jäljelle alkuperäisestä materiaalista, jonka perusteellisempi siivoaminen törkystä olisi terävöittänyt komediaa johtoajatuksensa tasolle.
Pääparin kihelmöivä dialogi on joka tapauksessa erittäin nautittavaa.
Kaikki ovat teoriassa samalla viivalla syyllisyyttä tai syyttömyyttä punnittaessa, vaikka käytäntö merkitseekin usein aivan muuta esimerkiksi taloudellisista, poliittisista tai rodullisista lähtökohdista riippuen. Niinpä onkin usein makuasia, ketkä oikeastaan ovat syyllisiä tai syyttömiä, sankareita tai konnia, lakimiehiä tai rikollisia.
Ethan ja Joel Coen lähestyvätkin tätä metkuilijoiden maailmaa farssin itsestään selvänä näyttämönä. Voittamaton avioerojuristi onnistuu viemään mahtavat korvaukset todistettavasti petetyksi tulleelta aviovaimolta, koska pystyy lakituvassa osoittamaan nuoren rouvan rikkaita papparaisia höynäyttäväksi onnenonkijaksi, jonka silmissä siintävät vain ukkojen varat.
Tästä sisuuntunut huijarinainen päättää tasata tilit luirun lakimiehen kanssa ja ilmestyy tämän toimistolle uuden siipan napattuaan.
Sietämätöntä julmuutta (2003) irvailee juppien ja pyrkyrien silmittömälle ahneudelle ja oveluudelle kääriä tuohta mitä hämärämmillä suunnitelmilla ja pilkunviilauksilla. Heidän roolipeleissään tunteet ja sanat ovat vain välineitä huijata heikompaa eikä mikään ole niin kovaa valuuttaa kuin mustaa valkoisella olevat avioehdot.
Itsenäisinä taiteilijoina pari vuosikymmentä taivaltaneet veljekset suostuivat tässä projektissa ensimmäisen kerran muiden rengeiksi, vaikka he pääsivätkin painamaan leimansa satiirin käsikirjoitukseen. Todennäköisesti moninaiset sivuhenkilöt leväperäisine piirteineen ovat jääneet jäljelle alkuperäisestä materiaalista, jonka perusteellisempi siivoaminen törkystä olisi terävöittänyt komediaa johtoajatuksensa tasolle.
Pääparin kihelmöivä dialogi on joka tapauksessa erittäin nautittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti