Ohjaus: Bronwen Hughes
★★☆☆☆
Apartheid-hallintoa myötäilevissä poliisivoimissa kapteeniksi ennätyksellisen nuorena edennyt virkailija ampuu aseettoman mustan miehen kuoliaaksi kaoottisen mellakan aikana, havaitsee järjestelmän päästävän hänet pälkähästä ja takkinsa tyystin kääntäneenä ryhtyy ryöstämään paikallisia pankkeja lounastauoillaan, vain palatakseen rikospaikalle hetkeä myöhemmin tutkintaa johtavana poliisina.
Kahdenkymmenenkuuden ryöstetyn pankin jälkeen hänen omat joukkonsa viimein narauttavat miehen, joka tuomitaan pariksikymmeneksi vuodeksi tyrmään miettimään tekojaan. Edes kalterit eivät kykene pysäyttämään ryöväämisen makuun päässyttä etsivää.
1970-luvun lopun Johannesburgiin sijoittuva juoni kuulostaa tähän kirjattuna melkoisen suurelta kaupunkilegendalta, mutta ällistyttävä tarina perustuu tositapahtumiin eteläafrikkalaisen Andre Standerin vaiherikkaasta elämästä. Hänen tapansa vastustaa vääräksi kokemaansa systeemiä on heittäytyä modernin Robin Hoodin saappaisiin ottamaan rikkailta ja jakamaan köyhille, itseään unohtamatta.
Bronwen Hughesin ohjaustyö käynnistyy apartheid-politiikkaa ruohonjuuritasolla tutkailevana kiihkeänä ajankuvana, mutta pankkiryöstöihin siirryttyään menettää ratkaisevasti dokumentaarisesta todistusvoimastaan. Kapteenin kihelmöivä leikki kaksoisroolissaan on tietysti jännittävää ja hieman huvittavaakin puuhastelua, mutta työntäessään yhteiskunnallisen tason henkilötarinan tieltä elokuva hukkaa mahdollisuutensa pureutua rasistisen järjestelmän suvaitsemattomuuteen.
Helppoa samastumista tyrkyttävillä ilmaisukeinoillaan teos hakee sympatiapisteitä konnuuksiin syyllistyvälle antisankarilleen, jonka edesottamuksia kansakuntakin seuraa henkeään pidätellen.
Viime kädessä Standerin (2003) nimihahmosta rakennettu henkilökuva on turhan lähellä amerikkalaisten rikoskomedioiden hulvattomia luppakorvia, jotka eivät koskaan halua kenellekään pahaa.
Kahdenkymmenenkuuden ryöstetyn pankin jälkeen hänen omat joukkonsa viimein narauttavat miehen, joka tuomitaan pariksikymmeneksi vuodeksi tyrmään miettimään tekojaan. Edes kalterit eivät kykene pysäyttämään ryöväämisen makuun päässyttä etsivää.
1970-luvun lopun Johannesburgiin sijoittuva juoni kuulostaa tähän kirjattuna melkoisen suurelta kaupunkilegendalta, mutta ällistyttävä tarina perustuu tositapahtumiin eteläafrikkalaisen Andre Standerin vaiherikkaasta elämästä. Hänen tapansa vastustaa vääräksi kokemaansa systeemiä on heittäytyä modernin Robin Hoodin saappaisiin ottamaan rikkailta ja jakamaan köyhille, itseään unohtamatta.
Bronwen Hughesin ohjaustyö käynnistyy apartheid-politiikkaa ruohonjuuritasolla tutkailevana kiihkeänä ajankuvana, mutta pankkiryöstöihin siirryttyään menettää ratkaisevasti dokumentaarisesta todistusvoimastaan. Kapteenin kihelmöivä leikki kaksoisroolissaan on tietysti jännittävää ja hieman huvittavaakin puuhastelua, mutta työntäessään yhteiskunnallisen tason henkilötarinan tieltä elokuva hukkaa mahdollisuutensa pureutua rasistisen järjestelmän suvaitsemattomuuteen.
Helppoa samastumista tyrkyttävillä ilmaisukeinoillaan teos hakee sympatiapisteitä konnuuksiin syyllistyvälle antisankarilleen, jonka edesottamuksia kansakuntakin seuraa henkeään pidätellen.
Viime kädessä Standerin (2003) nimihahmosta rakennettu henkilökuva on turhan lähellä amerikkalaisten rikoskomedioiden hulvattomia luppakorvia, jotka eivät koskaan halua kenellekään pahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti