Ohjaus: Todd Solondz
★★★★☆
1990-luvun amerikkalaisista ohjaajatulokkaista Todd Solodz edustaa älyllisesti kirpeintä äärilaitaa. Solondzin sysimustan ironian kohteena on ollut esikoiselokuvasta Tervetuloa nukketaloon (1995) lähtien amerikkalaisen keskiluokan tyydyttämättömät unelmat.
Riippumattoman yhdysvaltalaiselokuvan säälimättömin ohjaaja vähät välittää vanhoillisten moralistien tai mukamas vapaamielisten liberaalien mielipiteistä. Solondzin mielestä kaikki ovat välittömän terapian tarpeessa hulluksi menneessä sosiaalisessa ympäristössämme.
Myös ohjaajan kolmas elokuva Storytelling (2001) on hapan hahmotelma päämäärättömän elämän kolhimista häviäjistä. Solondz jakaa kriittisen kommentaarinsa kahteen puoliskoon, joista ensimmäinen tottelee otsaketta Tarina. Siinä nuoresta opiskelijatytöstä tehdään ympäristönsä nöyryyttämä valehtelija. Teoksen Dokumentti-osassa ohjaajan alter ego valmistaa filmiä lähiöperheen todellisuudesta.
Vaikka Solondzin kärkevä, konservatiiviselle mauttomuudelle avoimesti nälvivä tyyli tuntuisi itsetarkoitukselliselta, sen paljastamat viillot arvotyhjiössä elävästä, television petkuttajien muovaamasta kansakunnasta osuvat maaliinsa. Itsenäisinä osioina hämmentävät puoliskot saavat merkityksensä ohjaajan päätelmästä, jonka mukaan kansakuntaa riivaavat valheen ja manipuloinnin luomat käsitykset oikeasta elämästä, minkä looginen seuraus ja vihoviimeinen kolkkous näyttäytyy, kun todellisuus ja sepitteet kohtaavat.
Myös ohjaajan kolmas elokuva Storytelling (2001) on hapan hahmotelma päämäärättömän elämän kolhimista häviäjistä. Solondz jakaa kriittisen kommentaarinsa kahteen puoliskoon, joista ensimmäinen tottelee otsaketta Tarina. Siinä nuoresta opiskelijatytöstä tehdään ympäristönsä nöyryyttämä valehtelija. Teoksen Dokumentti-osassa ohjaajan alter ego valmistaa filmiä lähiöperheen todellisuudesta.
Vaikka Solondzin kärkevä, konservatiiviselle mauttomuudelle avoimesti nälvivä tyyli tuntuisi itsetarkoitukselliselta, sen paljastamat viillot arvotyhjiössä elävästä, television petkuttajien muovaamasta kansakunnasta osuvat maaliinsa. Itsenäisinä osioina hämmentävät puoliskot saavat merkityksensä ohjaajan päätelmästä, jonka mukaan kansakuntaa riivaavat valheen ja manipuloinnin luomat käsitykset oikeasta elämästä, minkä looginen seuraus ja vihoviimeinen kolkkous näyttäytyy, kun todellisuus ja sepitteet kohtaavat.
Nuoren pojan vertauskuvallisestikin herätessä unestaan kansa nauraa itsensä myyneille typeryksille.
Kaikkia varten ohjaajan rappiokuvaukset eivät todellakaan ole, sillä jopa älymystön keskuudessa ne ovat aiheuttaneet avointa vihamielisyyttä. Kaikkein ymmärtämättömimpien mukaan Solondz pilkkaa erikoisia hahmojaan, vaikka ohjaaja haluaa padota naurun kurkkuun ja takoa hölmöläiset hereille.
Kaikkia varten ohjaajan rappiokuvaukset eivät todellakaan ole, sillä jopa älymystön keskuudessa ne ovat aiheuttaneet avointa vihamielisyyttä. Kaikkein ymmärtämättömimpien mukaan Solondz pilkkaa erikoisia hahmojaan, vaikka ohjaaja haluaa padota naurun kurkkuun ja takoa hölmöläiset hereille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti