Ohjaus: Tim Burton
★☆☆☆☆
Periaatteessa on kunnioitettavaa, kun elokuvantekijä hakee uusia avauksia, eikä tyydy toistelemaan edes hyväksi havaitsemiaan kaavoja.
Amerikkalaisista ohjaajista Tim Burton on lähestynyt myyttejä monesta kulmasta, mutta usein hänen elokuvansa kertovat sorrettujen sivullisten yksinäisyydestä heidän erikoisuuttaan ymmärtämättömän maailman silmätikkuina.
Tosi ja sepite vuorottelevat teoksissa notkeasti, mutta toisinaan ohjaajan gotiikkaan taipuvainen visuaalinen runsaudensarvi vie kaiken huomion itse asialta. Sisällön ja sitä tukevan estetiikan huipentumaksi on helppo nimetä varhaisteos Saksikäsi Edward (1990).
Hollywoodissa kukaan ei osaa enää valmistaa musikaaleja, eikä poikkeusta tee myöskään Tim Burton. Mustavalkoiset henkilöhahmot ja mahdottomat juonenkäänteet kuuluvat tietysti lajityypin pintaan, mutta hienompia nyansseja onkin vaikeampi toisintaa.
Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturin (2007) pahimmaksi virhearvioksi osoittautuu ratkaisu muokata ilkeän tuomarin tyrmään lähettämästä perheenisästä kiukkuaan purkava tympeä kostaja, jossa ei ole hiukkaakaan sitä sympaattista ulkopuolisuutta, jota on voinut pitää Burtonien elokuvien laaduntakeena. Tältäkin osin ohjaaja toistaa Apinoiden planeetan (2001) kardinaalimunauksia.
Tahallinen tehokeino vesittää verellä mässäilevistä kurkunaukomiskohtauksista kokonaan sen julkean ironian, jonka ohjaaja on halunnut niihin liittää.
Amerikkalaisista ohjaajista Tim Burton on lähestynyt myyttejä monesta kulmasta, mutta usein hänen elokuvansa kertovat sorrettujen sivullisten yksinäisyydestä heidän erikoisuuttaan ymmärtämättömän maailman silmätikkuina.
Tosi ja sepite vuorottelevat teoksissa notkeasti, mutta toisinaan ohjaajan gotiikkaan taipuvainen visuaalinen runsaudensarvi vie kaiken huomion itse asialta. Sisällön ja sitä tukevan estetiikan huipentumaksi on helppo nimetä varhaisteos Saksikäsi Edward (1990).
Hollywoodissa kukaan ei osaa enää valmistaa musikaaleja, eikä poikkeusta tee myöskään Tim Burton. Mustavalkoiset henkilöhahmot ja mahdottomat juonenkäänteet kuuluvat tietysti lajityypin pintaan, mutta hienompia nyansseja onkin vaikeampi toisintaa.
Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturin (2007) pahimmaksi virhearvioksi osoittautuu ratkaisu muokata ilkeän tuomarin tyrmään lähettämästä perheenisästä kiukkuaan purkava tympeä kostaja, jossa ei ole hiukkaakaan sitä sympaattista ulkopuolisuutta, jota on voinut pitää Burtonien elokuvien laaduntakeena. Tältäkin osin ohjaaja toistaa Apinoiden planeetan (2001) kardinaalimunauksia.
Tahallinen tehokeino vesittää verellä mässäilevistä kurkunaukomiskohtauksista kokonaan sen julkean ironian, jonka ohjaaja on halunnut niihin liittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti