Ohjaus: Lawrence Kasdan
★★☆☆☆
Pian kuusikymmentävuotiasta Lawrence Kasdania arvostetaan puheliaiden aikuiselokuvien tekijänä, vaikka hän ennen lopullista läpimurtoaan ehti kirjoittaa menestyksekkäät käsikirjoitukset lapsenmielisiin fantasioihin Imperiumin vastaisku(1980) ja Kadonneen aarteen metsästäjät (1981).
Monesti hänen elokuvansa käsittelevät tavalla tai toisella kuolemaa, jonka seurauksena roolihenkilöt ovat pakotettuja pohtimaan tekemiään valintoja ja valitsemaan suunnan, jonne he haluavat tästedes kulkea. Niitä yhdistää optimistinen elämänkatsomus, jonka mukaan ihmiset eivät ole niin sieluttomia kuin heidän teoistaan voisi päätellä.
Kasdan jättää jälkensä elokuvahistoriaan modernia amerikkalaista elämänmuotoa hahmottavalla episodielokuvallaan Grand Canyon (1991), joka merkitsi tienavausta lajin myöhemmille merkkiteoksille Oikopolkuja (1993) ja Magnolia (1999).
Yksinäinen matkailija (1988) kertoo matkaoppaita kirjoittavasta miehestä, joka antaa kirjoissaan käytännöllisiä vinkkejä koti-ikävää poteville liikemiehille, kuinka selvitä työreissuista paikallisiin ominaispiirteisiin tutustumatta tai yllätyksiin joutumatta.
Yhtä lailla hän välttelee poikansa kuolemaa oireilevia tunteitaan, jotka saavat varautuneen miehen käpertymään itseensä. Vaimon viimein pakattua laukkunsa hän tutustuu koiria kouluttavaan eläväiseen naiseen, joka pakottaa matkaajan avaamaan sydäntään.
Kasdanin tekstissä on tavan mukaan paljon enemmän ironiaa ihmisten elämänvalheista kuin hän pysähtyneitä tuokiokuvia suosivana ohjaajana kykenee hyödyntymään. Toisaalta roolihenkilöt päästetään liian helposti ansoistaan, kun heille kaikille halutaan jakaa hyvää mieltä ja onnistumisen elämyksiä.
Aiheen perimmäistä surullisuutta henkilöohjaajana kiltti Kasdan ei tohtisi millään paljastaa. Niinpä hyvien näyttelijöiden totinen komedia etenee hieman vaisusti ja yllätyksettömästi.
Monesti hänen elokuvansa käsittelevät tavalla tai toisella kuolemaa, jonka seurauksena roolihenkilöt ovat pakotettuja pohtimaan tekemiään valintoja ja valitsemaan suunnan, jonne he haluavat tästedes kulkea. Niitä yhdistää optimistinen elämänkatsomus, jonka mukaan ihmiset eivät ole niin sieluttomia kuin heidän teoistaan voisi päätellä.
Kasdan jättää jälkensä elokuvahistoriaan modernia amerikkalaista elämänmuotoa hahmottavalla episodielokuvallaan Grand Canyon (1991), joka merkitsi tienavausta lajin myöhemmille merkkiteoksille Oikopolkuja (1993) ja Magnolia (1999).
Yksinäinen matkailija (1988) kertoo matkaoppaita kirjoittavasta miehestä, joka antaa kirjoissaan käytännöllisiä vinkkejä koti-ikävää poteville liikemiehille, kuinka selvitä työreissuista paikallisiin ominaispiirteisiin tutustumatta tai yllätyksiin joutumatta.
Yhtä lailla hän välttelee poikansa kuolemaa oireilevia tunteitaan, jotka saavat varautuneen miehen käpertymään itseensä. Vaimon viimein pakattua laukkunsa hän tutustuu koiria kouluttavaan eläväiseen naiseen, joka pakottaa matkaajan avaamaan sydäntään.
Kasdanin tekstissä on tavan mukaan paljon enemmän ironiaa ihmisten elämänvalheista kuin hän pysähtyneitä tuokiokuvia suosivana ohjaajana kykenee hyödyntymään. Toisaalta roolihenkilöt päästetään liian helposti ansoistaan, kun heille kaikille halutaan jakaa hyvää mieltä ja onnistumisen elämyksiä.
Aiheen perimmäistä surullisuutta henkilöohjaajana kiltti Kasdan ei tohtisi millään paljastaa. Niinpä hyvien näyttelijöiden totinen komedia etenee hieman vaisusti ja yllätyksettömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti