Sisko tahtoisin jäädä (2010)

Ohjaus: Marja Pyykkö

★★☆☆☆

Marja Pyykön Solar Filmsille kehittelemä aihe, joka voitti toisen palkinnon pohjoismaisista elokuvakouluista valmistuville opiskelijoille tarkoitetussa ideakilpailussa kaksi vuotta sitten, on saanut ympärilleen pitkän näytelmäelokuvan ulkoiset raamit kotimaisen elokuvan syksyn käynnistävässä kasvukuvauksessa Sisko tahtoisin jäädä (2010), joka on ohjaajansa debyyttiteos.

Skenaarioltaankin tavanomaisessa, mutta ennen kaikkea toteutukseltaan aivan liian ilmeisessä elokuvassa pohdiskellaan peruskoulua päättävän ikäluokan varttumisen vaikeuteen kytkeytyviä kysymyksiä 15-vuotiaan tytön kokemuskentästä.

Varsinaisen juonen perinteellisyyden johdosta jutun olisikin toimittava intiiminä luonnetutkielmana kiltin koulumenestyjän riuhtaisuvaiheesta, jonka aikana hän karistaa lapsuutta kantapäiltään suttuisilla seksiyritelmillä, alkoholilla ja säntillisen suorittajan suuhun sopimattomilla voimasanoilla. Näitä toistellaan viihteen kaikilla areenoilla niin runsaslukuisina, että pelkästään määrään panostamalla ei kukaan enää tule hullua hurskaammaksi.

Päärooleihin kiinnitetyistä nuorista näyttelijöistä Ada Kukkonen esittää etupulpetissa ikänsä istunutta urheilijatyttöä Emiliaa ja Sara Melleri takarivin häirikköä Siiriä, joka Emilian pikkusormen saatuaan vie koko käden. Mellerin manipulatiivinen narsisti (?) onkin henkilö, joka ainoana erottuu joukosta. Kenties siksi, että Mellerillä, 24, on myös tarvittavaa etäisyyttä kuvattuun elämänvaiheeseen.

Vertailua on silti hankala välttää Dome Karukosken tyttöfilmiin Kielletty hedelmä (2009), jossaAmanda Pilke ja Marjut Maristo kouristelevat pääosissa. Kasvojen viesteillä halutaan mytkin välittää merkityksiä, joista onnahteleva vuoropuhelu antaa vain viitteitä. Pyykön tiimin valikoimien rock- ja iskelmämusiikin kappaleiden rutiinomaisesti säestämät kohtaukset tuntuvat kuitenkin tehdyn musiikkivideoiden estetiikkaa tapaileviksi irtopätkäisyiksi, jotka mieluummin katkovat dramaturgiaa ja palvelevat levymyyntiä kuin oikeasti kuvastavat tyttöjen tunnelmia.

Ongelmalliset aikuishahmot

Myönteisesti tulkittuna elokuvan täysi-ikäiset henkilöt ovat ohuita ja pahvisia tyyppejä siksi, että Marja Pyykön huomio on kiinnittynyt keskenkasvuisiin tyttöihin, jotka saattavat heijastaa jotakin hänen omasta menneisyydestään, kuten esikoisfilmeissä aika usein. Aikuisista järjestään jokainen tulee ja menee historiattomasti ja käyttäytyykin vastoin vanhemman tai viranomaisen vastuullista asemaa, aina väkivaltaankin saakka.

Emilian ulkomaille aikoinaan häipynyt äiti on jättänyt yhteisten lasten kasvattamisen arkkitehtimiehelle, joka on tottunut sovittelemaan perheen aikuisen naisen paikkaa vanhemmalle tyttärelleen. Voi päätellä, että hiljalleen muhineet ongelmat tästä liian nuorena tapahtuneesta istutuksesta alkavat oireilla uhkaavasti murrosiän myllerrysten seurauksena, kun tytär ymmärtää olevansa myös jotakin muuta kuin mikä äidinkorvikkeelle sallitaan.

Yläkoulun viimeisen syksyn edetessä puhtoinen priimusoppilas menettää viattomuutensa luokan tulokkaan vetäessä häntä puoleensa magneetin tavoin. Rajatonta itsenäisyyttä lapsen mieliteoilla toteuttava Siiri näyttää Emilialle maailmasta puolen, jonka häilyvyyttä tämä ei aluksi suostu näkemään. Yhtäkkiä kaikki muu kuin toisella tapaa äidittömästä Siiristä avautuvat näkymät muodostavat ahdistavina kaareutuvat seinät, jotka on saatava kaatumaan.

Nuorison väkivalta kaduilla on synkkä tosiasia tilastoissa, mutta tämän filmin todisteet vaikuttavat heppoisilta. Hyvän kodin tytön muutos on niin raju ja äkkinäinen.

Mitä, missä ja milloin?

Vaikka elokuvan tapahtumapaikoiksi on haettu Helsingin tutuimpia nuorisokohteita, kuten Hietaniemen rantaa, Torkkelinmäkeä ja Pasilan ratapihan seutua, ajan ja paikan tajussa on omituisia häiriöitä. Pääkaupungin lämmin syksy tyttökaksikon touhuilujen taustalla tuntuu kestävän luonnottoman pitkään, vaikka koulumenestyksen murenemisen ja välirikosta johtuvan kotoa muutttamisen perusteella syksyn luulisi olevan jo paljon pidemmällä.

Varttuminen vaikuttaa olevan jota kuinkin laittamaton paikka sekä vanhemmille että lapsille ja nuoren saattaminen ehjänä maailmalle on enemmän monen sattuman kuin järkevien ratkaisujen summa.

Hukassa olemisen ja itsensä etsimisen teemasta saisi varmaankin kouraisevamman taustojen syvällisemmällä erittelyllä, sillä liian pikaiset tekemällä tehdyt konfliktit syövät väistämättä teoksen tarttumapintaa. Jotenkin erikoisesti puberteettinen uhma koskettaa vain näitä kahta tyttöä,  joten näkökulmaa vähän avartamalla ja oppitoverien puoleen kääntymällä tuloskin voisi olla toinen.