Ohjaus: Howard Hawks
★★★☆☆
Suuri yleisö ei muistele Howard Hawksia kuten Charles Chaplinia, John Fordiatai Frank Capraa. Kaikki lajityypit hallitsevana ”näkymättömänä” ohjaajana Hawks rakenteli virstanpylväitä niin lännenelokuvaan (Punainen virta), gansterifilmiin (Syvä uni) kuin komediaankin (Rakas, minä nuorrun), mutta hänen nimeään ei yhdistetä mihinkään tiettyyn lajityyppiin.
Hawksin vakavammat teokset puntaroivat yhteisvastuullisuuden ja toveruuden teemoja, kun taas kevyemmät satiirit pureutuvat roolimuottien kestämättömyyteen.
Hyvän esimerkin Hawksin komediallista kyvyistä antaa täydeksi hullunmyllyksi heilahtava Hätä ei lue lakia (1938), jossa Cary Grant näyttelee pulaan joutuvaa professoria ja Katherine Hepburn vaikeuksia huomaamattaan aiheuttavaa perijätärtä.
Kyse on ohjaajan mieliasetelmasta, jossa työstään tarkka ammattilainen joutuu keskellä hallitsematonta kaaosta. Myös sukupuoliroolit ovat liikkeessä: mies on alati törmäilevä tuuliviiri, nainen toimelias ja dynaaminen tapahtumien käynnistäjä.
Farssi kertoo paleontologista, joka odottaa puuttuvaa viimeistä luuta museon brontosaurukseen. Vuorokauden sisällä hänen tulisi myös naida kopea morsiamensa sekä varmistaa, että museo saa kaavailemansa lahjoituksen eräältä pohatalta.
Epäonnekseen luonnontieteilijä kohtaa katastrofeja kuin keksejä pyöräyttävän naisen, jonka seurassa irtipäässyt leopardikin tuntuu ongelmista vähäpätöisimmältä.
Muotopuhtaan kaatuilun mukaisesti hauskuus syntyy kummallisten kommervenkkien katkeamattomasta ketjusta, väärinymmärryksistä ja päällepuhumisesta, jolloin sinänsä yksinkertaista ongelmaa ei päästä koskaan ratkomaan. Porvarillista kunnollisuutta ravisteleva klassikko lukeutuu amerikkalaisen screwball-komedian kärkiteoksiin.
Hawksin vakavammat teokset puntaroivat yhteisvastuullisuuden ja toveruuden teemoja, kun taas kevyemmät satiirit pureutuvat roolimuottien kestämättömyyteen.
Hyvän esimerkin Hawksin komediallista kyvyistä antaa täydeksi hullunmyllyksi heilahtava Hätä ei lue lakia (1938), jossa Cary Grant näyttelee pulaan joutuvaa professoria ja Katherine Hepburn vaikeuksia huomaamattaan aiheuttavaa perijätärtä.
Kyse on ohjaajan mieliasetelmasta, jossa työstään tarkka ammattilainen joutuu keskellä hallitsematonta kaaosta. Myös sukupuoliroolit ovat liikkeessä: mies on alati törmäilevä tuuliviiri, nainen toimelias ja dynaaminen tapahtumien käynnistäjä.
Farssi kertoo paleontologista, joka odottaa puuttuvaa viimeistä luuta museon brontosaurukseen. Vuorokauden sisällä hänen tulisi myös naida kopea morsiamensa sekä varmistaa, että museo saa kaavailemansa lahjoituksen eräältä pohatalta.
Epäonnekseen luonnontieteilijä kohtaa katastrofeja kuin keksejä pyöräyttävän naisen, jonka seurassa irtipäässyt leopardikin tuntuu ongelmista vähäpätöisimmältä.
Muotopuhtaan kaatuilun mukaisesti hauskuus syntyy kummallisten kommervenkkien katkeamattomasta ketjusta, väärinymmärryksistä ja päällepuhumisesta, jolloin sinänsä yksinkertaista ongelmaa ei päästä koskaan ratkomaan. Porvarillista kunnollisuutta ravisteleva klassikko lukeutuu amerikkalaisen screwball-komedian kärkiteoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti