Klo 15:10 Lähtö Yumaan (2007)

Ohjaus: James Mangold

★☆☆☆☆

Lännenelokuvien valmistus loppui melkein kokonaan puoli vuosisataa sitten, kun suora yhteys villin lännen viimeisiin aikoihin hävisi luonnollisen poistuman kautta. Sitä ennen amerikkalaisissa westerneissä ehdittiin punnita tarkoin oikeuden olemusta ja erityisesti sivistyksen ja erämaan vaikeaa yhteensovittamista uudisraivaamisen ankarimpina vuosina. Uudempia yritelmiä on syytetty aiheesta tuoreen näkökulman puutteesta, sillä vanhaksi käyneeltä lajityypiltä uskaltaa toki toivoa myös nykypäivän ihmistä puhuttelevaa perspektiiviä.

Westernin 1990-luvun alun "uuden tulemisen" kaksi keskeistä teosta olivat Kevin Costnerin intiaanifilmi Tanssi susien kanssa (1990) ja Clint Eastwoodin kyyninen asesankarikuvaus Armoton (1992). Niiden menestyminen sekä katsojatilastoissa että palkintogaaloissa ei kuitenkaan tiennyt lännenelokuvan pysyvämpää elvytystä, sillä mainittujen tekijöiden lisäksi tuskin keneltäkään yhdysvaltalaisohjaajalta löytyy joko pätevyyttä tai kiinnostusta tehtävään.

Toivottavasti mallikelpoisen Armottoman maan (2003) sittemminkin ohjannut Costner vielä palaa hänelle rakkaan ja luontevan lajityypin pariin.

Vanhan filmin kierrätys

Moderni western tarvitsee polttoaineekseen vakiintuneiden kaavojen uudelleen kirjoittamista ja vanhentuneiden asenteiden haastamista, jos se mielii nostalgisointia korkeammalle. Tällaiset ajatukset eivät ole olleet ainakaan keskeisimpinä ohjaaja James Mangoldin mielessä, kun hän on lähtenyt kuvaamaan uutta versiota vuonna 1957 ilmestyneestä alkuperäisteoksesta, joka puolestaan perustuu Elmore Leonardin lyhytnovelliin.

Kuten arvata saattaa, muutokset koskevat lähinnä juonta, johon on kirjoitettu pari mojovaa kahakkaa kaupallisiksi täyiksi ja karsittu hiostavaa odottamista sisältävä materiaali pois amerikkalaisnuorisoa häiritsemästä.

Fordin, Hawksin tai Eastwoodin sijasta ohjaajan esikuvat ovat perinteisiä sylttytehtailijoita. Raakaa väkivaltaa viljellään Peckinpahin lailla kameran kaikki mahdollisuudet hyödyntäen ja roolihenkilöt surmaavat viattomia irvistyksenomainen hymy huulillaan. Psykopaatit pystyvät tietysti millaiseen julmuuteen tahansa, mutta siinä tapauksessa jää ohjaajan vastuulle muodostaa heistä uskottavia luonnekuvia, jotka selittävät henkilöiden alennustilaa.

Klo 15:10 Lähtö Yumaan (2007) poimii rooleihinsa joukon eturivin päteviä näyttelijöitä, mikä vain korostaa lopputuloksen surkeutta. Mikä synti ja häpeä jättääChristian Balen, Russell Crowen, Ben Fosterin ja Peter Fondan kaltaiset karismaattiset esiintyjät tyhjän panteiksi lausumaan typeriä latteuksia naurettavan patsastelevissa lähikuvissa. Etenkin Bale ja Crowe ovat säälittäviä näkyjä rooleissaan, joissa he painiskelevat ristiriitaisten elementtien kanssa.

Mangold ei mitä ilmeisimmin tiedä, ohjatako nihilististä westerniä, villiin länteen sijoittuvaa kauhukomediaa vai vakavaa väkivaltaeeposta.

Miehen mallia pojalle

Mikään ihme ei siis ole, että tarinan toteutus hakee uomaansa. Juoni kertoo maalaistalon karjaa ajavasta jalkapuolesta isännästä ja ympäröivässä yhteisössä pelkoa aiheuttavasta lainsuojattomien joukosta. Rikollislauman kylmäkiskoinen johtaja päätyy rautoihin ryöstökeikan jälkeen, mutta syrjäiseltä kylältä on pitkä matka kaupunkiin, josta lähtevän junan on tarkoitus kuljettaa mies vankilaan hirtettäväksi.

Saattokeikalle mukaan lähtevän perheenisän on vihdoinkin todistettava kovuutensa kapinoivalle pojalleen, etteivät pahojen miesten houkutukset vie nuorukaista mennessään.

Tyylilajiaan kohtausten välillä ja jopa niiden aikana vaihtava western puhuu miehen mitasta ja kunniallisuudesta niin tökerön konservatiivisesti, ettei katsojakaan tiedä helposti, onko elokuvan tarkoitus vain pilkata lajityyppiään. Ohjaajan kylvämä tunteeton väkivalta vihjaa kuitenkin paljon kyynisemmistä kaupallisista tavoitteista saada yleisö säikkymään muka poikkeuksellisen rajun aikakauden paatuneita raakalaisia ja sitten hengähtämään pakotettujen ripitysten ja huumorin edessä.

Tällainen edesvastuuttomuus ja sisäinen epäjohdonmukaisuus suututtaa, vaikka sitä kuinka perusteltaisiin harmittomana viihteenä.