maanantai 17. helmikuuta 2014

Paha päivä (2002)

Ohjaus: Roger Michell
★★★☆☆ 
Yleisöä kosiskelevan menestyskomedian Notting Hill (1999) ohjaajaa Roger Michelliä ei uskoisi millään Pahan päivän (2002) luotsiksi. Itse asiassa synkkää epäonnea ja kohtuutonta kiusantekoa täyteen ahdattu elokuva riuhtaisee valkokankaalle siinä määrin viiltavän siivun välinpitämättömästä yhteiskunnasta, että kunnian madonluvun onnistumisesta saattaisi perustellustikin siirtää moraliteetin tuottajalle Scott Rudinille.
Hänen meriittilistaltaan löytyy nimittäin niin monta hyvää elokuvaa, että sattumasta tuskin on enää kyse. Truman Show (1998), Wonder Boys (2000) ja Tunnit (2002) riittänevät esimerkeiksi.
Elokuvan näkemys maailmanmenosta noudattelee kuitenkin sen verran yhteneväisesti Joel Schumacherin Rankkaa päivää (1993), että teoksen suomenkielinen nimikin siihen aivan aiheellisesti viittaa. Tässäkin tapauksessa tapahtumien käynnistäjänä toimii modernin kaupunkimaiseman saasteinen vitsaus, liikenne.

Talolainaa pankista anova perheenisä kolaroi matkalla oikeuden istuntoon, jossa hänen pitäisi taistella lapsiensa huoltajuudesta miehen äkkipikaisuuteen kyllästynyttä puolisoaan vastaan. Onnettomuuden toinen osapuoli, rahalla kaiken ostava nuori nousukas luistaa paikalta jättäen tunnollisen vakuutusmyyjän oman onnensa nojaan.

Suurella rahalla ja kovilla nimillä valmistetuksi teokseksi Paha päivä sisältää ihan oikeaa särmää ja kriittistä silmää nykyaikaisen elämänmenon kaksinaisuuksille. Sen mukaan kuka tahansa voi joutua kamppailuun elämänsä avaimista, ellei hän ymmärrä ajoissa irrottautua oikukkaiden sattumusten noidankehästä.

Kierroksia alituiseen kasvattava elokuva pohtii myös varsin osuvasti yksilön vaikeutta kääntää harhaan eksynyttä kurssiaan jäisen byrokraattisen koneiston otteessa. Ihmiset ovat sidoksissa ympäristöä näennäisesti kasassa pitävään tietoliikenneverkostoon ja jähmeään hallintoon, jotka kääntyessään yksilöä vastaan jättävät ainoaksi vastalääkkeeksi avoimen kapinan.

Pahan päivän silotteleva päätös on rodullisena kannanottona harkitsematon, muttei silti pilaa ihmisen puolelle asettautuvan elokuvan kestäviä näkemyksiä nurkkaan ajettujen ihmisten stressistä, joka riistäytyy käsistä pienimmästäkin yllykkeestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti