Pan´s Labyrinth (2006)

Ohjaus: Guillermo del Toro

★★★☆☆

Kun elokuva-alan anglosaksiset julkaisut ovat asiaa tarpeeksi toitottaneet ja suomalainen levittäjä vielä sitä varmuudeksi kuuluttanut, en lainkaan ihmettele mikäli meksikolaisen Guillermo del Toron uusin ohjaustyö nimettäisiin meillä Suomessakin vastaansanomattomaksi mestariteokseksi.

Olen itsekin valmis myöntämään, että del Toro lukeutuu heikkouksineenkin fantasian lajityypin sisäistäneisiin velhoihin, jonka visuaalinen ilmaisukieli on huomattavasti tavanomaista sävähdyttävämpää. 

Tätä esteettistä taitoa on kuitenkaan turha etsiä ohjaajan Hollywoodissa pyöräyttämistä sarjakuvafilmatisoinneista Blade 2 (2002) ja Hellboy (2004), joista etenkin ensimmäinen on tyhjäpäistä lahtaamista.

Del Toron tyydyttävimpänä teoksena onkin yhä pidettävä täällä Suomessa vain televisioon päästettyä erikoista vampyyrifilmiä Cronos (1993). Ehkä kiehtovimpia teemoja hän on silti pyrkinyt käsittelemään kahdessa Espanjan sisällissotaan kytkeytyvässä painajaisessa, ensin Pedro Almodovarin tuottamassa The Devil´s Backbonessa (2001) ja nyt hänen itsensä ohjaamassa, käsikirjoittamassa ja tuottamassa elokuvassa Pan´s Labyrinth (2006).

Espanjalaisen mestarin jäljillä

12-vuotiaan tytön näkökulmaan asemoituva ohjaustyö haukkaa ihailtavan kunnianhimoisen palan purtavakseen, kun se vastoin lajityypin yleistyneitä käytäntöjä haluaa puhutella teknisten taiturimaisuuksien lisäksi myös sisällöllään. 

Francon fasistihallinnon veriseen alkutaipaleeseen vuoteen 1944 sijoittuva teos herättääkin ilmeisen tarkoituksellisia mielleyhtymiä espanjalaisen eksentrikon, vain kolme elokuvaa ohjanneen Victor Ericen huimaavaan debyyttiin Mehiläispesän henki (1973). 

Molemmat ohjaustyöt puhkaisevat maata särkeneen sisällissodan haavoja kauheudet vaistomaisesti aavistavien lasten perspektiivistä. Niin ikään sekä Mehiläispesän hengen että Pan´s Labyrinthin nuoret pääosanesittäjät pakenevat kohti toisenlaisten hirviöiden todellisuutta, ensiksi mainittu lähemmäs Frankensteinia ja jälkimmäinen tarujen legenda Panin luo.

Paisuneita sammakoita

Elokuvan vetonauloiksi vangitut kohtaukset mekkoon pukeutuneen Ofelian seikkailuista satumaailman portinvartijan tehtävänasetteluissa ovat odotetun iljettäviä tyylittelyjä, joissa monenmoiset örkit ja limaa lipovat sammakot koettelevat pientä tyttöä mielensä labyrintissä. Rinnakkaistodellisuuden sarvipäisen johtajan antamat toimet kommentoivat osaltaan reaalimaailmassa virittäytyviä ihmisyyden alasajoja.

Kaukaisilla vuorilla käytävä kamppailu väkivaltaisen everstin johtamien sotilasryhmien ja metsän siimeksessä sissitaisteluja organisoivien vastarintataistelijoiden välillä muodostaa elokuvan varsinaisen juonellisen ytimen. Siihen nivoutuvat paitsi raskaana olevan naisen saapuminen totisen armeijajohtajan vaimoksi, myös edellisen isättömäksi jääneen tyttären henkinen matka Manalaan.

Fantasiaelokuvan ehdottomaksi vahvuudeksi on katsottava Guillermo del Toron aikuinen päätös säilyttää sodan silmitön turmeltuneisuus sisällön keskeisenä elementtinä. Juuri tästä syystä jaksot mielikuvituksen sokkeloissa ovat kestoltaan lyhyitä ja toimenkuvaltaan selittäviä.

Niinpä mörköjen seassa ongelmia ratkovan Ofelian suureksi tehtäväksi muodostuukin oppi oikeiden valintojen tekemisestä, haaste, jota maan päällä vihaa ja väkivaltaa lietsovat diktaattorit ja kuoleman kolportöörit eivät koskaan kykene täyttämään. 

Näkemys hyvästä ja pahasta

Juuri teoksen selkärankaa osoittavien päätelmien vuoksi ohjaajan mustavalkoinen näkemys sodan osapuolista kummastuttaa.  Yön pimeydestä selkään puukottavien vastarintataistelijoiden tavoitteet vapaasta maasta ovat tietysti demokraattisia hyveitä, joten elokuvan kantaaottava julistaminen on toki tässä mielessä ymmärrettävää.

Paljon huonommin del Toron pamfletti istuu yleiseen ihmiskäsitykseen, jossa tuskin koskaan pystyy tekemään veitsellä leikattua jakoa sadistisiin eläimiin ja kirkasotsaisiin romantikkoihin. Ohjaajan sysimustassa kattauksessa kummittelevat siis mielen ja maan paholaisten lisäksi fantasiaelokuvan perinteet hyvän ja pahan selkeästä erottelusta.