Slummien miljonääri (2008)

Ohjaus: Danny Boyle

★★☆☆☆ 

Mumbaihin viime marraskuussa kohdistunut terrori-isku ei varmaankaan huonontanut Danny Boylen kyseiseen intialaiseen miljoonakaupunkiin sijoittaman toiverikkaan elokuvan mahdollisuuksia päästä palkinnoille erinäisissä empatiallaan elämöivissä juhlagaaloissa. Brittiuutuus paljastaa heti johdannossaan käyvänsä kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan veret seisauttavaa voittokamppailua, jossa voi pärjätä joko tuurilla, tempuilla, taidolla tai turvautumalla tähtiin kirjoitettuun.

Slummien Miljonääri (2008) hakeekin kaikupohjaa James Cameroninvertauksellisesta laivasaippuasta Titanic (1997). Siihen edellisen yhdistää olosuhteita uhmaavan romanssin taustalle kyyneltä tirauttavaksi täyksi tyylitelty tyly todellisuus, joka Cameronin elokuvassa on historian tuhoisin matkustajalaivaonnettomuus ja Boylen ohjaustyössä Mumbain slummien kammottava kurjuus.

Molemmissa ruma realismi paisuu mahdottomaksi melodraamaksi.

Katujen kasvatit filmitähtinä

Yhdysvaltain elokuva-akatemian palkintopöydän äskettäin putsannut elokuva oli viime vuoden puhutuin ohjaustyö Isossa-Britanniassa. Polemiikki elokuvasta ylitti kulttuurisivujen rajat ja sitä kommentoitiin sekä poliittisissa kolumneissa että taloussivuilla.

Huolestunut vakuuttelu siitä, ettei Slummien miljonääri edusta entisen siirtomaaisännän ja valkoisen valloittajan köyhyyspornoa vaan vakavaa yhteiskunnallista elokuvaa, näyttäytyy jonkinlaisen psykologisen defenssin päällekytkeytymisenä tai hätävarjelun liioitteluna.

Uumoilu siitä, mitä muut mahtavat meistä nyt ajatella, ei ole vain suomalainen ilmiö, etenkään silloin kun pelätään etteivät jauhot omassa pussissa olekaan puhtaita.

Englantilaisen skenaristi Simon Beaufoyn laatima tarina perustuu löyhästi intialaiskirjailija Vikas Swarupin romaaniin ja elokuvan keskeisissä rooleissa esiintyvät hökkeleistä parrasvaloihin löydetyt katulapset. Tiettyä naturalismia teoksesta siis tässä valossa löytyy, mutta yhteiskuntakriittisyyttä siinä ei ole hiukkaakaan.

Elokuva kertoo suosittuun tietokilpailuun osallistuvasta katujen kasvatista, joka kaikkien ällistykseksi tietää vastaukset mitä erikoisempiin kysymyksiin ja etenee porras kerrallaan kohti miljoonien jättipottia. Kutkuttavasti ennen viimeistä kysymystä lähetysaika päättyy ja poikaraasu rahdataan poliisilaitokselle tunnustusta varten piestäväksi.

Eihän kouluja käymätön rääsyläinen voi tietää vastauksia vippaskonsteihin turvautumatta, sähköä neropattiin suihkuttava päällikkö kuvittelee ennen kuin tyhjätasku kertaa elämänvaiheensa.

Raha, rakkaus vai molemmat?

Pojan kilpailuun osallistumisen syyksi eivät kuitenkaan kelpaa rivikansalaisia kiinnostavat tähtitieteelliset rahasummat, joihin pyyteettömät tietysti pääsevät käsiksi, vaan menetetty rakkaus, jonka kekseliäs päähenkilö voi lunastaa itselleen karua kohtaloaan televisioshowssa hyödyntämällä.

Täytyy kumartaa syvään Boylen häpeämättömyydelle pujottaa intialaisen yhteiskunnan musertavat köyhyysloukut, virkakoneiston mädännäisyyden ja suurin piirtein jokaisen vastaan tulevan tummaihoisen metkuilut täpärien pelastusten ja onnellisten sattumien hipiää hiveleväksi helminauhaksi. Henkilöistä ainoana viattomuutensa kavalan maailman kähminnöissä säilyttävä sankari juoksee vauhdilla pinteestä toiseen kuin hän olisi tietokonepelien ohjelmoitu orpo.

Erikoisilla kuvakulmilla, sähäkällä leikkaustyylillä ja karkealla huumorilla ohjaaja vetää katsojan huomiota ulkoisiin seikkoihin ilmeisesti peitelläkseen satumaisen legendansa räikeimpiä puutteita henkilökuvissa ja sosiaalisessa vastuullisuudessa.

Kohtalonuskoinen sepustus syöttää äitelää siirappia siitä, kuinka köyhyys on vain voitettava vaikeus ja sydämensä puhtaana pitämisen kysymys.

Muodoltaan ja sisällöltään teos on perinteinen vikkeläkinttuisen vipeltäjän selviytymiskamppailu tosi ilkeine vihollisineen ja sitä mehevämpine riemuvoittoineen. Taloustaantuman keskellä faabelina yhteiskunnallisiin epäkohtiin suhtautuville tarinoille on tietysti tilausta ja siitä takanreunuksen täyttävä rivi Oscareitakin kielii.

Lasten hyväksikäytöstä, ihmisten heitteillejätöstä, horisonttiin piirtyvistä jätekasoista ja yön pimeydessä tapahtuvista pahuuksista syntyy ikävään ympäristöön sijoittuva sitkeä seikkailu ja viimeisen vastauksen luojan lykkyyn rajaava romanssi.