Ohjaus: Paul Greengrass
★★★★☆
Syyskuun 11. päivän tapahtumat viisi vuotta sitten romuttivat länsimaisen maailman turvalliseksi kuviteltua perustaa. Ryhmä terroristeja valtasi väkivalloin neljä reittikonetta Yhdysvaltojen ilmatilassa, asetti maassa kouluttamansa jäsenet surmaamiensa pilottien tilalle ja pyrki ohjaamaan kidnappaamansa matkustajakoneet päin Yhdysvaltojen arvovaltaa keskeisesti symboloivia monumentteja.
Kaksi tappaviksi ohjuksiksi muuntunutta lentokonetta törmäsi 11. päivän aamuna sikäläistä aikaa World Trade Centerin kaksoistorneihin, jotka iskun seurauksena luhistuivat lopulta kivajaloilleen. Kolmannen koneen kohteena ollut Pentagon selvisi itsemurhaiskusta vähemmin kuolonuhrein, kun taas mahdollisesti Valkoiseen taloon tähdännyt neljäs surmanloukku syöksyi maahan Pennsylvanian maastoon koskaan saavuttamatta määränpäätään. Kaikki koneessa olleet menettivät henkensä.
Neljännen koneen tarina
United 93 (2006) on tuon neljännen koneen tarina ja ensimmäinen päivän tapahtumia suoraan käsittelevä fiktiivinen Hollywood-elokuva. Viimeiseksi teos ei jää, sillä seuraavana vuorossa on Oliver Stonen World Trade Center (2006), joka nähdään lokakuussa Suomessa.
Ensin mainittu on erinomaisen asiallisesti ja vangitsevasti muotoiltu kuvaus maahansyöksyyn päätyneistä tapahtumista, jotka saivat alkunsa tavallisten ihmisten käynnistäessä tavallista aamuaan. Matkustajat nousevat paikoilleen, tien reunalla vilahtavat sanat "Jumala siunaa Amerikkaa" ja - ei sinä päivänä.
Newarkista kohti Los Angelesia suunnannut kone sai varoitusviestin ohjaamoonsa viisitoista minuuttia World Trade Centerin toisesta iskusta ja neljä minuuttia myöhemmin terroristit hallitsivat suljettuun tilaan teljettyjen ihmisten kohtaloa.
Tapahtumat reaaliajassa
Elokuva esittää puoleentoista tuntiin mahtuvat todelliset tapahtumansa reaaliajassa vuorotellen lennonjohtokeskuksen hermoherkästä ilmapiiristä sotilasväen epätietoiseen toimeliaisuuteen. Reittikoneen sisällä muu matkustajakunta toimittaa jokapäiväisiä askareitaan neljän kaappaajan valmistautuessa kauheaan tehtäväänsä.
Filmin tekijät käyttävät dramatisointinsa lähteinä kaikkien tuntemia viranomaisraportteja, joissa yksityiskohtaisesti kerrataan jokainen liike varttia vaille yhdeksän ja kolme minuuttia yli kymmenen välillä. Menehtyneiden omaisilta saamiaan tietoja ja suostumusta elokuvan tekijät ovat hyödyntäneet tarkoin ja tasapuolisesti, sillä yhtäkään teoksessa esiintyvistä ihmisistä ei nosteta toista merkittävämpään rooliin.
Teoksesta on turha etsiä kylmäverisiä johtajia, paatunutta pahuutta tai iskeviä vuorosanoja. On vain uskonsa sokaisemia ja väärään paikkaan eksyneitä ihmisiä.
Koneesta soitettujen puheluiden perusteella viranomaiset, lähiomaiset ja myös tämän filmin tekijät ovat päätelleet matkustajien ymmärtäneen itse olevansa osana viattomien ihmisten joukkomurhaa. Tällöin he tekivät ratkaisevan päätöksensä estää kaappaajien aikomukset oman henkensä uhalla.
Ei vähäisintäkään sankarillisuutta
United 93 kiertää tavanomaisten tosikertomusten kliseet dokumentaarisen toteavalla, satimeen rientävien ja kohtalonsa tajuavien ihmisten paniikkiin paneutuvalla näkökulmallaan. Välttäessään jälkiviisastelevia poliittisia painotuksia elokuva luopuu samalla sankarillisuutta tarjoavista aineksistaan esitellessään murhenäytelmän pysäyttämätöntä kulkua.
Poikkeusyksilöiden rohkeutta ylistävän uhrimielen sijasta kokonaisuus tapailee lohduttomuuden säkeitä, kun koneen sisuksen hikeä ja epätoivoa tirskuva ilmapiiri viimein purkautuu peruuttamattomana verilöylynä. Yhtä johdonmukaisesti maan poliittisen ja sotilaallisen johdon kyvyttömyys äkillisen kriisin hetkellä todetaan rivien välissä ilman kokonaisuuteen sopimatonta, röyhkeästi henkilöihin käyvää noitavainoa.
Teos loppuu yhtä vaiteliaana kuin se alkaakin, silmien edessä on vain musta kangas, rukouksia, taistelun ääniä, syöksyvän koneen ulinaa ja sitten tyhjää.
Kaikkien yhteinen tragedia
Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Paul Greengrass loi maineensa pohjoisirlantilaisten ja englantilaisten veristä yhteenottoa kuvanneella teoksella Bloody Sunday (2002) ja nyt hän käsittelee vielä herkempää materiaalia vielä tarkkavaistoisemmin.
Syyllisten etsimisen ja kansansankarien paikantamisen sijaan ohjaaja muokkaa maailmaa horjuttaneesta salaliitosta kaikkien osapuolten yhteisen, kouraisevan tragedian, joka terapeuttisena kokonaisuutena tuottaa katarttisen kokemuksen.
Kaksi tappaviksi ohjuksiksi muuntunutta lentokonetta törmäsi 11. päivän aamuna sikäläistä aikaa World Trade Centerin kaksoistorneihin, jotka iskun seurauksena luhistuivat lopulta kivajaloilleen. Kolmannen koneen kohteena ollut Pentagon selvisi itsemurhaiskusta vähemmin kuolonuhrein, kun taas mahdollisesti Valkoiseen taloon tähdännyt neljäs surmanloukku syöksyi maahan Pennsylvanian maastoon koskaan saavuttamatta määränpäätään. Kaikki koneessa olleet menettivät henkensä.
Neljännen koneen tarina
United 93 (2006) on tuon neljännen koneen tarina ja ensimmäinen päivän tapahtumia suoraan käsittelevä fiktiivinen Hollywood-elokuva. Viimeiseksi teos ei jää, sillä seuraavana vuorossa on Oliver Stonen World Trade Center (2006), joka nähdään lokakuussa Suomessa.
Ensin mainittu on erinomaisen asiallisesti ja vangitsevasti muotoiltu kuvaus maahansyöksyyn päätyneistä tapahtumista, jotka saivat alkunsa tavallisten ihmisten käynnistäessä tavallista aamuaan. Matkustajat nousevat paikoilleen, tien reunalla vilahtavat sanat "Jumala siunaa Amerikkaa" ja - ei sinä päivänä.
Newarkista kohti Los Angelesia suunnannut kone sai varoitusviestin ohjaamoonsa viisitoista minuuttia World Trade Centerin toisesta iskusta ja neljä minuuttia myöhemmin terroristit hallitsivat suljettuun tilaan teljettyjen ihmisten kohtaloa.
Tapahtumat reaaliajassa
Elokuva esittää puoleentoista tuntiin mahtuvat todelliset tapahtumansa reaaliajassa vuorotellen lennonjohtokeskuksen hermoherkästä ilmapiiristä sotilasväen epätietoiseen toimeliaisuuteen. Reittikoneen sisällä muu matkustajakunta toimittaa jokapäiväisiä askareitaan neljän kaappaajan valmistautuessa kauheaan tehtäväänsä.
Filmin tekijät käyttävät dramatisointinsa lähteinä kaikkien tuntemia viranomaisraportteja, joissa yksityiskohtaisesti kerrataan jokainen liike varttia vaille yhdeksän ja kolme minuuttia yli kymmenen välillä. Menehtyneiden omaisilta saamiaan tietoja ja suostumusta elokuvan tekijät ovat hyödyntäneet tarkoin ja tasapuolisesti, sillä yhtäkään teoksessa esiintyvistä ihmisistä ei nosteta toista merkittävämpään rooliin.
Teoksesta on turha etsiä kylmäverisiä johtajia, paatunutta pahuutta tai iskeviä vuorosanoja. On vain uskonsa sokaisemia ja väärään paikkaan eksyneitä ihmisiä.
Koneesta soitettujen puheluiden perusteella viranomaiset, lähiomaiset ja myös tämän filmin tekijät ovat päätelleet matkustajien ymmärtäneen itse olevansa osana viattomien ihmisten joukkomurhaa. Tällöin he tekivät ratkaisevan päätöksensä estää kaappaajien aikomukset oman henkensä uhalla.
Ei vähäisintäkään sankarillisuutta
United 93 kiertää tavanomaisten tosikertomusten kliseet dokumentaarisen toteavalla, satimeen rientävien ja kohtalonsa tajuavien ihmisten paniikkiin paneutuvalla näkökulmallaan. Välttäessään jälkiviisastelevia poliittisia painotuksia elokuva luopuu samalla sankarillisuutta tarjoavista aineksistaan esitellessään murhenäytelmän pysäyttämätöntä kulkua.
Poikkeusyksilöiden rohkeutta ylistävän uhrimielen sijasta kokonaisuus tapailee lohduttomuuden säkeitä, kun koneen sisuksen hikeä ja epätoivoa tirskuva ilmapiiri viimein purkautuu peruuttamattomana verilöylynä. Yhtä johdonmukaisesti maan poliittisen ja sotilaallisen johdon kyvyttömyys äkillisen kriisin hetkellä todetaan rivien välissä ilman kokonaisuuteen sopimatonta, röyhkeästi henkilöihin käyvää noitavainoa.
Teos loppuu yhtä vaiteliaana kuin se alkaakin, silmien edessä on vain musta kangas, rukouksia, taistelun ääniä, syöksyvän koneen ulinaa ja sitten tyhjää.
Kaikkien yhteinen tragedia
Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Paul Greengrass loi maineensa pohjoisirlantilaisten ja englantilaisten veristä yhteenottoa kuvanneella teoksella Bloody Sunday (2002) ja nyt hän käsittelee vielä herkempää materiaalia vielä tarkkavaistoisemmin.
Syyllisten etsimisen ja kansansankarien paikantamisen sijaan ohjaaja muokkaa maailmaa horjuttaneesta salaliitosta kaikkien osapuolten yhteisen, kouraisevan tragedian, joka terapeuttisena kokonaisuutena tuottaa katarttisen kokemuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti